sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Bodom Trail 6.5.2017


Bodom Trail merkitsee minulle paitsi "juoksu- urani" pari vuotta sitten eloon ejakuloinutta tapahtumaa, myös alkavan kesän pääskystäkin varmempaa merkkiä. 

Viikkoa aikaisemmin laikka punaisena juostu Sipoonkorpi Trail oli sen verran tuoreena muistissa, että aamulla aikatavoitetta miettiessä päädyin päivän henkeen passelisti istuvaan #breaking2- paalutukseen (ajomatkalla Pirttikoskeen varmistui, että Eliud Kipchoge jäi reilut 20 sekuntia maagisen kahden tunnin alittamisesta Niken masinoimassa spektaakkelissa. Mielestäni odotetusti, koska maratonin evoluutio ei historian valossa ole vielä siinä pisteessä että aika alkaisi ykkösellä). Toki tarkistin edellisen vuoden aikani takaraivoon omaa kavalaa myyräntyötä tekemään. 

Lisäksi olin antanut itselleni mahdollisuuden jättää reissun 12 km kohdalle, jos siltä yhtään tuntuisi. Katse on tiukasti Karhunkierroksella, ja itsensä tuhkaämpärikuntoon juoksemalla ei varsinaisesti sitä ainakaan kirkasteta.

Alku meni jo totutusti kovaa kyytiä, ensimmäisten kilometrien raastaminen ja siitä selvityminen ratkaisee pitkälti loppusijoituksen Bodomilla ja puolikkaalla ylipäätään. Oma puolittainen palautumisaste nosti rumaa päätään aina välillä, mutta noin 8 kilometrin kohdalla juoksu alkoi tuntumaan vahvalta. Jopa siinä määrin, että päätin jatkaa toiselle- totutusti raskaammalle- puoliskolle. 12 kilometrin kohdalla olin minuutin verran edellisen vuoden aikaani jäljessä, mutta kuitenkin alle kahden tunnin vauhdissa.


Kuva: Karri Jalava


Takalenkin suo- osuudet olivat edellisvuosia kosteammassa kunnossa, ja ne mankeloivat maukkaasti rytmin juoksusta ja voimia jaloista. Ilokseni palauduin kuitenkin näistä suorymyistä hyvään juoksuvauhtiin aina kantavammalle alustalle päästyäni. Viitisen kilometriä ennen maalia huomasin yllättäen olevani edellisvuoden vauhdissa, ja päätin rypistää tosissani loppumatkan. Polkuosuudet menivät mukavasti, vetelät kohdat ja mäet vastavuoroisesti tikkuisemmin. Pelmahtaessani metsästä loppuluisuun kuntoradalle marginaalia edellisvuoden aikaan oli puolisentoista minuuttia, joten piiskasin ruunan etäisesti loppukiriä muistuttavaan laukkaan. Aika maalissa oli 1.52.14, ja parannusta edelliseen reittiennätykseen reilut puoli minuuttia. 

Olen loppuaikaan sangen tyytyväinen, varsinkin kun ottaa huomioon edellisen viikonlopun Sipoonkorven kolmekymppisen vaikutukset kropassa. Bodomin aikani paranee vuosi vuodelta, ja tällä tahdilla olenkin väistämättä podiumilla 64- vuotiaana. Sitä odotellessa.



Bodom on kisana mitä parhain: järjestelyt toimivat mainiosti, tunnelma on huippuhyvä ja reitti sopivan haastava. Tänä vuonna sain nauttia saunalla jopa pari minuuttia lämpimästä vedestä, kunnes se tapansa mukaan loppui. 64- vuotiaana sitä riittänee koko suihkun ajan. Ensi vuonna taas!

Nyt vielä yksi kovempi viikko ja sitten pari viikkoa himmaillen ennen Karhunkierrosta. Lumiennuste ei lupaa kovin mukavaa juoksukeliä, mutta niillä mennään mitä annetaan.







lauantai 29. huhtikuuta 2017

Sipoonkorpi Trail 30 km 29.4.2017



Biisisuositus: Bloody Mother Fucking Asshole

Huomasin jossain vaiheessa lopputalvesta, että Sipoonkorven kolmekymppinen istuisi mukavasti harjoitusohjelman sekaan kovana kisavauhtisena treeninä. Ainoa miinus on se tosiseikka, että Bodom Trailiin palautumiseen jää ainoastaan viikko aikaa. Tavoite on kuitenkin Karhunkierroksen kasikymppisellä, joten panostus pidempään kisaan on perusteltua. Bodomiin osallistun lähinnä fiilistelyn vuoksi ja matkan päätän todennäköisesti juoksun aikana.

Otin alkutwerkan yhteydessä muutaman kovemman vedon todetakseni, että sykkeet ovat normaalia korkeammalla. Olen potenut viikon verran orastavaa flunssaa, jonka sain jalkapallovalmennushommissa suomalaisesta kevätkelistä täysimääräisesti nautittuani. Arvelin ettei juoksusta tulisi välttämättä kovin miellyttävä kokemus. Pitäydyin kuitenkin tavoitteessani alittaa kolme tuntia.

Reitin alku on hiekkapohjaista kuntorataa, jota voi päästellä nilkka suorana. Kärki erottuikin heti startista omaksi porukakseen. Ensimmäiset viisi kilometriä ovat suhteellisen helppoja, joten ne hujahtivat reilusti alle vitosen vauhtia. Tästä eteenpäin maasto muuttuu mäkisemmäksi ja vaikeakulkuisemmaksi, mutta Spartaniin napsahteli edelleen tavoitevauhtia kovempia kilometriaikoja helpon tuntuisen juoksun siivittämänä. Sykkeet vastavuoroisesti olivat tuntemuksiin nähden pöyristyttävän korkealla. Fiilis kropassa oli kuitenkin kosher, joten päätin jatkaa hyvältä tuntuvaa vauhtia. Ensimmäisen kympin väliaika oli 50:54.

Toiselle kympille osuu vaikeampaa ja mutaisempaa maastoa, mutta näiden vastapainoksi juostaan jonkun verran hiekkapohjaista kävelyuraa. Odottelin koko ajan sykkeiden tasaantumista juoksutuntumaa vastaavalle tasolle, mutta keskisyke pyöri itsepintaisesti kymmenisen pykälää normaalia korkeammalla. Toisen kympin väliaika oli 55:32.  

Loppupätkä on vuorostaan hieman helpompaa hiekkaurineen ja runsaasti tallattuine polkuineen. Koleasta kelistä johtuen olin juonut varmaankin liian vähän, ja jaloissa alkoi tuntumaan pientä kireyttä. Koitin himmailla vauhtia ongelmia välttääkseni, ja aloin juomaan liivissä mukana ollutta elektrolyyttijuomaa. Juoksu kulki ihmeen hyvin, vaikka olin huseerannut koko reissun anakynnyksen hujakoilla. GPS näytti vasta 24 kilometriä, kun tajusin olevani jokusen kilometrin päässä Kuusijärven maalista. Luisuttelin maaliin ja totesin reitin olleen pari kilometriä alimittainen. Loppuaika oli 2:27.
Tulokset: http://www.racetecresults.com/live.aspx?CId=16587&RId=84



Kunto on tuntunut hyvältä pitkään, ja tämä juoksu vahvisti fiiliksen olevan oikea. Pystyin ylläpitämään hyvää vauhtia ylhäällä olevista sykkeistä huolimatta, ja juoksu oli vahvaa koko ajan. Keskivauhti oli 5:19 min/ km, ja keskisyke huimaavat 167 bpm. Nousua reitillä oli Spartanin mukaan 724 metriä.

Kiitokset järjestäjille ja kanssajuoksijoílle mukavasta tapahtumasta. Reitti oli hyvä, tosin hiekkauraa on omaan makuuni turhan paljon. Muutamassa kohdassa reitin merkitseminen oli hieman vajavaista, ja reitiltä harhautuminen kovassa vauhdissa sikäli mahdollista. Paikka paikoin oli todella kosteaa ja mutaista, mikä luettaneen plussaksi.

Nyt hieman palauttelua, siman juontia, ilmapallon puhallusta ja sitten katse kohti Bodomia.

Muutama varustehuomio: 
jalassa oli Injinjin uudet kompressiosukat, ja niitä voi suositella varauksetta. Ei yhtään rakkoa/ hiertymää, ja kompressio on aivan eri luokkaa kuin säärystimissä.
Laitoin käteen Hetta- Pallaksesta tutut kertakäyttökumihanskat, ja ne toimivat mahtavasti. Kankaiset sormikkaat kastuvat näillä keleillä varmuudella ja sen jälkeen sormet ovat umpijäässä. Lisäksi kankaisilla sormikkailla ei saa mistään kunnolla kiinni. Nyt näpit olivat juoksun jälkeen lämpimät ja geelipussi tarttui liiveistä pihtiotteeseen kuin läski anoppiin. 

Hyvää Wappua!


  

lauantai 15. huhtikuuta 2017

Hölkkääjän pastoraali



Musiikkia lukemisen taustalle: Sarah, Surrender

Pääsiäisen kunniaksi ajattelin laittaa pientä päivitystä Karhunkierrokseen huipentuvaan 16 viikon treenijaksoon. Tätä kirjoittaessa kymmenes viikko on yhtä kevyttä lenkkiä (tai lepopäivää) vaille taputeltu. Laitoin aiemmin näytille treenijakson ensimmäiset 8 viikkoa, tässä jälkimmäinen puolisko:



Harjoittelu ja juoksu ylipäätään on maistunut suorastaan helvetillisen hyvältä, vaikka välillä kropassa onkin tuntunut väsymystä ja jalat painaneet treeniin lähdettäessä. Jokainen harjoitus on kuitenkin mennyt suunnitellusti läpi, suurimmaksi osaksi ilman isompia ongelmia. Lisäintoa treeniin on tullut vihdoin sulaneista poluista ja ratakauden korkkaamisesta vetotreenien yhteydessä. Vaihtelu virkistää, niin tässäkin touhussa. Edelleen, siirtyminen pääasiassa Hokan kenkiin (Clifton, Speedgoat) on tehnyt kilometreistä entistä miellyttävämpiä.

Treeneiksi ohjelmaan on valikoitunut läjä herkullisia ja itselleni ennen kokemattomia uutuuksia, tässä muutama nosto:

Pitkiksenä 27 km harjoitus, jossa ensin 18 km noin 4:40 min/ km vauhtia, minkä jälkeen 5 kpl 3 minuutin (n. 500 metriä) vetoja kevyellä hölkkäpalautuksella. Aivan loistava treeni:



Radalla tehty OAJ: n bannaama 3xCooper- treeni, jossa 3 km alkuverryttelyn jälkeen kolme 12 min vetoa 4 minuutin hölkkäpalautuksella (toinen variaatio oli 2x15 min):



Enemmän lajispesifinä harjoituksena tein pitkän harjoituksen notoriöösillä keravalaisella Sikakorven maastoradalla, jossa noin 4,9 km looppiin tulee vertikaalinousua reilut sata metriä. Samaa kierrosta kiertämällä pystyin järjestämään tarvittavan huollon parkkipaikalla töröttävään autooni, mikä poisti tarpeen kantaa maisteluliiviä riesanani. Ihan huipputreeni, sama uusiksi kesällä ennen Hetta- Pallasta.





Kropassa on pitkään ollut häkkieläin- tyyppinen fiilis, mieli on palanut testaamaan kuntoa kuolainen lappu rinnassa ja reikä päässä. Odotus palkitaan parin viikon päästä, kun osallistun Sipoonkorpi Trailin 30 km kilpailuun. Mielenkiintoista nähdä miten kovempi juoksu kulkee poluilla, joilla olen juossut harjoitusjaksolla pelkästään kevyitä lenkkejä. Viikko Sipoonkorven jälkeen on sitten ikisuosikkini Bodom Trail, jonka matkavalinnan teen todennäköisesti vasta juoksun aikana. Karhunkierros on kuitenkin siitä jo kahden viikon päässä, ja palautumiselle täytyy uhrata ajatus jos toinenkin. Tähän päälle kauhunsekaisin tuntein odottamani siitepölykausi, joka viime vuonna aiheutti pelkoa ja inhoa Keravalla.

Otsikon pastoraali viittaa paimenrunouteen, ja siitä saa oivallisen aasinsillan Nietzschen viisauteen "postmodernissa raamatussa" Näin puhui Zarahustra:

"Ruumis on suuri järki, moneus, jossa on yksi mieli, sota ja rauha, lammas ja paimen". 

Tämä on totta aivan kaikessa, myös juoksussa. Sota ja rauha vertautuu rasituksen ja levon suhteeseen, lammas ja paimen itsekuriin. 

Hyviä lenkkejä jengi! 

lauantai 18. maaliskuuta 2017

Treenikuulumisia

Maaliskuu: polut alkavat hissukseen sulamaan viimeisistä jääpeitteistään ja asfaltti odottaa jo katupölyt ilmoille nostattavaa harjausoperaatiota. Ensimmäinen shortsilenkki on kulman takana.

Kirjoittelin edellisessä postauksessani tohtoroimastani treeniohjelmasta, joka on melkoinen myriadi erilaisia harjoistusperiaatteita ja koulukuntia omilla hulluilla kokeiluilla ryyditettynä. Nyt ohjelmaa on takana kuusi viikkoa, tässä pientä päivitystä tilanteeseen.

Ohjelmassa on kaksi kantavaa ajatusta: 
- kahden peräkkäisen treenin korrelaatio toisiinsa perinteisen viikkorytmin sijaan  
- treenin kumulatiivinen tarkastelu

Ensimmäinen prinsiippi tarkoittaa sitä, että selkeästi kehittäviin ja sitä kautta raskaisiin harjoituksiin mennään mahdollisimman levänneenä ja toisaalta ko harjoitusten välit on mietitty treeni kerrallaan. Palautuminen ei tarkoita lepoa, vaan kevyttä juoksua. Melkein jokaiseen viikkoon on sijoitettu yksi "panic room", päivä jolloin kevyen lenkin voi korvata totaalilevolla. Tähän mennessä en ole yhteenkään mahdollisuuteen tarttunut.

Kumulatiivinen tarkastelu tarkoittaa sitä, että olen koittanut rakentaa ohjelman "harjoituspalkit" niin, että kullakin palkilla on selkeä harjoitustaakan progeressio ja huipentuma. Huippu "tasataan" joko yhdellä lepopäivällä ja kahdella kevyen lenkin päivällä tai vaihtoehtoisesti kahdella kevyen lenkin päivällä. 

Ainakin nyt kuuden viikon jälkeen voi todeta, että kuorma on ollut aika passeli kunnolleni. Välillä treenipalkin huipentuman tienoilla on ollut havaittavissa musertavaa taisteluväsymystä, mutta sitä seuraavien kevyiden lenkkien myötä on huomannut miten treeni imeytyy mieheen kohinalla. Kuten totesin, yhtään lepopäiväoptiota en ole käyttänyt. Tämä johtuu siitä, että en ole tuntenut tarvetta lepoon ja toisaalta siitä, että juoksu maistuu oikein mukavasti. Suurin osa treeneistä on tehty aamuisin työ- ja valmennuskiireiden vuoksi, tästä huolimatta olen saanut itsestäni mukavasti irti hapokkaammissakin treeneissä. 

Tässä vielä muutama nosto vähän erikoisemmista harjoituksista:
kolmannen viikon ensimmäinen kehittävä harjoitus oli mallia 8 x 3 minuuttia anakynnyksellä, lyhyt kävelypalautus. 3 km verryttely molempaan päähän harjoitusta.



Kuluvan viikon kova treeni oli "ultrajuoksijan vedot", 2x5000 m lyhyellä kävelypalautuksella. Aikainen startti (6.00) hieman himmasi vauhtia ensimmäisessä vedossa, mutta toisen aikana taisin jo herätä ja loppuun napsahti pari alle nelosen kilsaakin. Treeninä ihan huippu, ehdottomasti jatkoon. Päihin 3 km verkkaa.


Pitkiksinä olen juossut muutaman noin 20 km pk1/ pk2- vauhtisen lenkin, kaksi aerobisen kynnyksen hujakoilla tehtyä pitkistä (24 km ja 30 km) sekä yhden aerobiselta kynnykseltä kisavauhtiin kiihtyvän 27 km lenkin.

Pitkis
Kuten todettua, juoksu maistuu todella hyvältä juuri nyt. Olen säilynyt terveenä, eikä mitään isompia vaivoja ole ollut. Hiihtoloman aikaan takareisissä tuntui muutaman päivän ajan kireyttä ja aristusta, johtuen loma- aktiviteeteistä kuten sulkapallo ja laskettelu.  

Ehdottomana lisäbuustina tällä hetkellä on uudet kengät. Hommasin Hokan Cliftonit, ja se oli menoa kertaheitolla. Tuo yllä oleva 2x5000 m oli ensimmäinen lenkki niillä, ja kenkä istahti jalkaan saman tien. Huikean mukavaa menoa, vauhdista riippumatta. Totesin jo aiemmin Hokan Speedgoatin valinnakseni Karhunkierroksen kasikymmpiselle, joten nippu kenkiä taitaa jäädä vaatehuoneeseen pölyttymään.


Smooth sailing
That´s all folks. Loppuun vielä vihje ultimaattisen inspiroivasta Ginger Runnerin dokumentista liittyen Brian Morrisonin Western States- kokemuksiin 2006 ja 2016. Kyseinen juoksu on kirkkain helmi ämpärilistallani, ja siihen tuntuu liittyvän toinen toistaan myyttisempiä tarinoita vuosien varrelta. Pelkästään sen metamorfoosi hevoskilpailusta juoksutapahtumaksi on vertaansa vailla. Jonain päivänä kirjoitan polveilevan ja ainakin itseni herkistävän raportin edesottamuksistani sadan mailin matkalla Squaw Valleystä Auburniin.

Hyviä lenkkejä ihmiset!
  

lauantai 11. helmikuuta 2017

Kylmästä lämpimään - peruskuntokaudesta seuraavaan vaiheeseen



Kaikki loppuu aikanaan, niin myös lokakuussa alkanut peruskuntokausi leppoisine maisemankatselulenkkeineen. Teemaan sopivasti myös valon määrä alkaa hissukseen lisääntymään, eikä ihan jokaista lenkkiä tarvitse enää juosta säkkipimeässä otsalampun kajossa. Kevään voi jo haistaa vaikka helmikuuta elelläänkin.



Sain aikaiseksi ihan tyydyttävän pk- kauden joulukuun influenssasta huolimatta, lokakuun lopulta helmikuun alkuun kilometrejä tuli karkeasti kasaan 1 200. Kaikki lenkit juoksin alle aerobisen kynnyksen (noin 152) ja suurimman osan alle 140 bpm. Pohjan pitäisi siis olla kunnossa, ja siltä kyllä kropassa tuntuukin. Selkeänä miinuksena pk- kauden osalta on se tosiseikka, että suunnittelemani maksimivoimajakso jäi tekemättä jalkapalloaikojen peruja olevan alaselkävaivan lievän oireilun vuoksi.

Peruskuntokauden luonnolliseksi jatkumoksi olen suunnitellut karkeasti 16 viikon jakson, jonka aikana on tarkoitus kiivetä seuraavalle portaalle vauhtikestävyyden saralla. Ensimmäiset kahdeksan viikkoa on jo puristettu paperille asti, loppu on vielä vähän hähmäinen ja tarkentuu alkupuoliskon kokemusten ja palauteluupin myötä. Jakso päättyy Karhunkierroksen kasikymppiseen toukokuussa.

Olen rakentanut ohjelmaa niin, että pääfokus on kehittävissä avainaharjoituksissa ja niistä täysimääräisessä palautumisessa. Tehollisia harjoituksia on välillä sijoiteltu myös tarkoituksella lähelle toisiaan harjoituskuorman kumuloimiseksi. Tämä harjoitus kerrallaan- sapluuna tarkoittaa, että mitään erityistä viikkorytmiä ei ole. Olen aina vierastanut tällaista jakoa, minun elimistöni ei ainakaan osaa sanoa mikä viikonpäivä on menossa eikä toimi sen mukaisesti. Toki pitkät harjoitukset on pääsääntöisesti sijoiteltu viikonloppuihin ajanhallinnallisista syistä. Samaten viikkokilometrejä en laskeskele, vaikka ne exceliin tulevatkin näkyviin. Tiukkaa päivärytmiä ja viikottaisia kilometrejä tärkeämpää on progressio sekä kuormassa että tehollisissa harjoituksissa. Lepopäiviä on sijoiteltu sekaan harvakseltaan, ja silloin- juostaan totta kai. Olen huomannut oman palautumiseni kannalta, että totaalisen levon sijaan on parempi juosta vähän. Samaten tulen rytmittämään harjoituksia niin, että teen edellisen harjoituksen aamulla ja seuraavan vasta seuraavana iltana palautumisajan maksimoimiseksi. Toki progression iskiessä kunnolla kroppaan mukaan tulee välipäiviäkin. 

Tehollisia harjoituksia on kolmenlaisia: 
- tasavauhtisia kovia tempojuoksuja
- kiihtyviä tempojuoksuja
- eri mittaisia vauhtileikittelyjä
Muutama kova harjoitus tulee tehdyksi kisaympäristössä, tällä hetkellä varmuudella ohjelmassa on tosin vasta Bodom Trail. 

Pitkiä lenkkejä on samaten kolmea tyyppiä:
- kevyitä, jolloin kelataan tarvittavat kilometrit sisään mukavuusalueella  
- kiihtyviä (yleensä aerobiselta kynnykseltä kisavauhtiin)
- aerobisen kynnyksen pitkiksiä
Osaan pitkiksiä otan mukaan vielä vauhtileikittelyosuuksia (leikki taitaa tosin olla viimeinen asia mielessä näitä tehdessä).


Viikkoon sisältyy lisäksi 3-4 kevyttä lenkkiä, joiden funktio on toisaalta palauttaa elimistöä ja toisaalta tuoda volyymiä ohjelmaan. 

Sipoonkorpi

Koska kuormaa tulee minun mittakaavassani paljon, on tärkeää ennaltaehkäistä vammojen syntyminen. Tämän teen varioimalla sekä alustaa että työkaluja. Kevyet lenkit ja helpommat tasavauhtiset pyrin juoksemaan aina poluilla/ maastossa iskutuksen minimoimiseksi, tämän lisäksi poluilla saa askellukseen ja liikeratoihin mukavasti varianssia tasamaan junnaavan nylkyttämisen sijaan. Edelleen, pitämällä eri tyyppisiä juoksukenkiä rotaatiossa pystyy ehkäisemään rasitusvammoja tarjoamalla jalan pienille lihaksille ja kudoksille vaihtelevaa ärsykettä yhden ja saman sijaan. Itse esimerkiksi olen juossut talvisia lenkkejä Hokan Speed Instictillä ja Speedgoatilla, Inovin X-talonilla, Orocilla ja Mudlawilla, La Sportivan Bushidolla sekä Newtonin Gravityllä.




Toki isossa roolissa tulee olemaan kehonhuolto ja lihaskunnosta huolehtiminen. Näistä olen avautunutt muutamaankin otteeseen aikaisemmissa kirjoituksissa. Pääpaino lihaskuntotreenissäni on lajinomaisessa harjoittelussa, kovempia jalkatreenejä unohtamatta. Pyrin käymään salilla kerran-kaksi viikossa, minkä lisäksi teen kotona keskivartalotreeniä muutamia kertoja viikossa.

Tältä se alkupuolisko sitten näyttää: 


Ensimmäiset 8 viikkoa

Nyt ensimmäisen viikon ohjelmasta juostuani fiilis on jäätävä: peruskuntokauden jälkeen on mahtavaa juosta vauhdikkaampia lenkkejä, varsinkin kun kunto tuntuu oikein passelilta. Torstain aamukuudelta juostun tempojuoksun jälkeen meni vajaa tunti, kun juoksunälkä alkoi jo kolkuttelemaan pääkopassa. 

Ja tähän koko touhu kohdallani oikeastaan kulminoituukin: juuri kun luulen nauttivani juoksuharrastuksestani maksimaalisesti, se tuntuu taas hippusen paremmalta. Ja niin sen on oltavakin. Juoksijaksi tullaan vain juoksemalla, kuluttamalla kengän pohjaa molekyyli molekyyliltä alla rahisevaan soratiehen.

Hyviä lenkkejä!


perjantai 23. joulukuuta 2016

Mies katsoo taivasta - vuosi 2016 paketissa

Näin se on nähtävä, vuoden viimeisiä päiviä elellään ja odotellaan tulevaa. On hyvä sauma summata kulunut juoksuvuosi ennen seuraavan aloittamista.

Vuoden aikana juoksukilometrejä tuli 3 265, joista poluilla 1 400. 
Kirjoitan tätä viiden päivän kuumeilun jälkeen, joten merkittävästi lukemat eivät tuosta tule muuttumaan. Löyhä tavoite oli 3 500 km, joka olisi luultavasti toteutunut ilman influenssaa.
Aikaa meni karkeasti 330 tuntia. Muita aerobisia lajeja en sanottavammin harrastanut.
Salilla vietin aikaa 70 tuntia.  

"Kisakausi" alkoi maaliskuussa Transgrancanarian maratonilla. Hyvä juoksu hankalassa maastossa, aika oli mukava 4:20. Ehdottomasti kokemisen arvoinen tapahtuma, asialliset järjestelyt ja reissuun voi sopivasti yhdistää aurinkoloman. 


TGC: n maalialueella
Seuraava koitos oli sileä mara Helsinki Spring Marathonilla, toinen yritys puhkaista kolmen tunnin maaginen raja. Yritykseksi se sitten jäikin, viimeisen kympin ongelmista johtuen. Jälkeenpäin olen ollut juoksuun tyytyväinen, päädyin kohtuullisen hyvään aikaan aika hankalissa olosuhteissa ja soolona juosten. 


HSM: n maalissa, reilut kaksi minuuttia liian myöhään.


HSM: n jälkeen palasin polkujen pariin, ja kisakalenterissa seuraavaksi oli Bodom Trail. Tapahtuma on ehdottomia lemppareitani, ja keli oli mitä mainioin. Sain aikaiseksi kelpo ajan 1:52, vaikka päivä ei ollutkaan paras mahdollinen. 

Bodomin jälkeen oli tarkoitus kokeilla puolikkaan vauhtia Tuusulanjärven maratonilla, mutta siitepölyallergiaoireet muuttivat suunnitelmat. Niinpä seuraava lappurieha olikin vasta heinäkuun puolivälissä, Pallas- Hetta 55 km. Sää oli todella huono, ja sumu blokkasi Lapin upeat maisemat tehokkaasti. Ajaksi sain rimpuiltua 6:09, jolla pääsin 20: n porukkaan. Omassa sarjassani olin toinen. Reissuna loistava, 2017 uudestaan.


Väsynyt mies Hetassa.

Helsinki City Marathonille piti lähteä sitten lopullisesti hankkimaan perusterveen paperit, vieläpä syntymäpäivän kunniaksi. Suunnitelman mukaan kellontarkasti nakuttanut Amokin juoksu katkesi kuin seinään puolivälissä matkaa. Sub3: n tuoman väkevän euforian sijaan minut siivittikin maaliin ambulanssi. 

Pienen haavojen nuolemisen jälkeen palasin taas poluille, ja seuraavaksi ohjelmassa oli Nuuksio Classic. NC on Bodomin ohella toinen "pakollinen" tapahtuma, upea reitti ja mukavat meiningit. Juoksu oli todella hankala, kärsin melkein koko matkan ajan elektrolyyttivajeesta. Silti paransin aikaa edellisestä vuodesta reilusti raskaammassa maastossa. Aika oli 4:10.

Kauden pää- ja päätöskisa oli Vaarojen 87 km ultra, joka niputti vuoden mukavasti ja jätti mahtavan kipinän tulevaa kautta ajatellen. Juoksu oli todella hyvää eikä suurempia ongelmia ilmaantunut matkan aikana. Aivan mahtava kokemus. Aika oli 12:39, ja olin sillä seitsemäs. 

Summa summarum kausi oli hyvä: pystyin nostamaan tasoa pykälän edellisestä kaudesta, sain olla terveenä ja touhu oli koko ajan mielekästä. Upeita tapahtumia, mukavia ihmisiä ja mittaamattoman arvokkaita kokemuksia suomalaisessa luonnossa. 

Tulevan vuoden kalenterissa on tällä hetkellä Karhunkierroksen 80 km ja Pallas- Hetta (55 km), muut jutut ovat vielä mietinnässä.

Päätavoite on kuitenkin nauttia juoksuharrastuksesta täysillä, mikä tarkoittaa lenkkeilyä aina kuin mahdollista. Se tarkoittaa toteutuakseen myös oman kropan entistä tarkempaa kuuntelemista ja omaan terveyteen vielä vähän enemmän panostamista. Terve, kivuton ja palautunut, sitä on Jani vuonna 2017.

Hyvää Joulua ja onnellista Uutta Vuotta! 

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Peruskuntokausi 101


"The thing itself is the absence of compromise. 
There are no deals available."

Suurinpiirtein noilla sanoilla yritti maileri Quenton Cassidy selittää valitsemaansa tietä tyttöystävälleen, jolla oli vaikeuksia ymmärtää herran puuhaa kirjassa Once A Runner (John L. Parker, Junior). Ja näinhän sen varmasti kuuluukin olla kun koitetaan hinkata äärimmäisen tiukassa olevia sadasosia kolmosella alkavasta mailin ajasta. 

Oma treenini on pitkälti liikunnallisen elämäntavan ja ulkoilman kutsun noudattamista, mutta osin myös omien rajojen hakemista tai pikemminkin niiden häilyvän käsitteen ihmettelemistä. Tämä tuo mukanaan sen, että harjoittelu on osin täysin fiilispohjaista hurvittelua ja hauskan pitämistä, ja osin taas hapokasta edellä mainituilla rajoilla vierailua. Raja ei ole enää raja kun siellä on kerran käyty. Se on siirtynyt. Tällaisista harjoituksista täyden hyödyn saadakseen täytyy olla kaksi asiaa kunnossa: kirjoituksen alun lainauksessa kuvaillun tyylinen asenne ja peruskuntopohja.


Aloittelin uuden juoksukauden hissukseen reilu viikko Vaarojen ultran jälkeen. Pyhä tarkoitus oli kyllä pitää hieman pidempi tauko, mutta kroppa oli kunnossa ja sielu huusi ulkoilemaan joten what the hell. Määrät ja varsinkin tehot pidin kuitenkin alhaisina, lokakuussa tuli kilometrejä noin 150 jos Vaarojen ysikymppinen jätetään pois laskuista. 

Bodö, Norja
   
Viime vuoden onnistuneen peruskuntokauden kokemusten pohjalta talvikauden suunnitelma on aika lailla selvä. Aion nautiskella liikunnan rajattomasta ilosta marras- helmikuun välisen jakson kuitenkin niin, että määrässä on selkeä progressio jakson loppua kohden. Toivoakseni osa tunneista tulee tammi- helmikuussa myös hiihdosta, jota en suostu harrastamaan ennen kuin alueen latuverkosto sallii pidemmät lenkit ilman pienen tekolumirinkulan ympäri kieppumista. 

Viime vuonna asetin peruskuntokauden ohjaavaksi sykerajaksi aerobisen kynnyksen (152 bpm), mutta tällä kaudella pyrin tekemään pääosan harjoituksista alle 140 bpm- keskisykkeellä. Tällä haen entistä parempaa kapasiteettia vastaanottaa kovempia harjoituksia pk- kauden jälkeen. Tuntumaa vauhdikkaampaan juoksuun ylläpidän pidempien lenkkien sisällä tehtävillä eri mittaisilla veto- osuuksilla, ettei totuus unohtuisi. 

Pk- sykkeillä rallattelun lisäksi peruskuntokauden ohjelmaan tulee kuulumaan kahden kuukauden mittainen maksimivoimajakso joulu- tammikuussa, jolla haen taloudellisuutta ja vauhdin kasvattamisen aineksia juoksuun. Tein saman tyyppisen jakson viime kesänä, ja kokemukset olivat ääripositiivisia. Edellinen voimajakso osui melko haastavan maratonohjelman kanssa päällekkäin, uskoisinkin että voima tarttuu vielä paremmin kun samaan aikaan tapahtuva juoksutreeni on vastavuoroisesti kevyempää. 


Helmikuun jälkeinen harjoittelu sen sijaan on tällä hetkellä täysin auki, koska ensi vuoden kisakalenteri on toukokuista Karhunkierrosta (80 km) lukuun ottamatta tyhjää täynnä. Joka tapauksessa painotus tulee olemaan entistä enemmän polkujen puolella, sileällä juoksen maksimissaan yhden kokonaisen ja yhden puolikkaan jossain sopivassa välissä. Kalenteri täydentynee marras- joulukuussa merkittävästi.



Sitten on se mainittu asennepuoli. Vaikka suuri osa harjoittelusta onkin puhdasta nautintoa ulkona olemisesta, hyvistä maisemista, kavereiden seurasta ja koneen lailla toimivasta kropasta, ohjelmaan kuuluu myös rykäisyjä joista nautinto on ainakin tekemisen hetkellä hyvin kaukana. Nämä kehittymisen kannalta avainharjoitukset täytyy tunnistaa ja niihin tulee suhtautua laserin tarkalla fokuksella että niistä saa hyödyn ulosmitattua. Treenin läpi viemiselle suunnitellusti ei pitäisi antaa mielessään mitään vaihtoehtoa, jättää kompromissi ulos yhtälöstä. Puolivillaisella treenillä tulee puolivillaisia tuloksia. Asenteella tehtyjen kovien treenien valossa kevyet lenkit maistuvat myös entistä paremmalta ja ansaituimmilta. Tinkimätön asenne ei kuitenkaan tarkoita että tietä pitäisi niellä ilottomasti hammasta purren. Päinvastoin, onnistuneiden kovien treenien kautta löytyy usein myös se ultimaattinen treeni- ilokin. Ilon kautta ihmiset!