torstai 5. toukokuuta 2016

Bodom Trail 5.5.2016


Helatorstain ohjelmaan kuuluu itseoikeutetusti Bodom Trail- puolimaraton, joka samalla starttaa seitsemän osakilpailua kattavan Buff Trail Tour Finlandin. Kilpailu juostaan Espoon Pirttimäen upeissa maisemissa, ja on varmasti yksi suosituimmista polkujuoksutapahtumista Suomessa.

Oma valmistautuminen kilpailuun oli lähinnä kymmenen päivää aikaisemmin juostulta HSM: lta selviytymistä. Jalkojen lihaskivut ja yleinen väsymys ovat olleet jotain sellaista, mitä en ole ennen kokenut kisojen jälkeen. Ilmeisesti jätin HSM: n reitille kaiken mitä jätettävissä oli.

Kisojen välissä juoksin yhteensä viisi treeniä, joista yksi palauttava hölkkä kolme päivää maratonin jälkeen, kolme lenkkiä poluilla ja eilen keskiviikkona tehty herkistävä 5 x 200- vetotreeni. Tein lisäksi tiistaina salilla jalkatreenin, jonka toivoin osaltaan palauttavan jalkoja. Päätöksen lähteä viivalle tein vasta kisaa edeltävänä iltana.

Kisa- aamuna herätessä jalat olivat jo kohtuullisen hyvän tuntuiset, ja aloitin kisavalmistelut tuttuun tapaan kourallisella aurinkotervehdyksiä ja hiilaripitoisella aamupalalla. Päivästä oli tulossa lämmin, joten join High5: n nesteytysjuomaa litran verran aamun aikana.

Aamukahvia hörppiessä pidin pidin kisapalaverin keskenäni ja asetin päivän tavoitteeksi alle kaksi tuntia, ja varovainen lisäkimmoke olisi juosta alle edellisen vuoden ajan (1:57:11).

Kisapaikalla oli paljon tuttuja, pikaisten kuulumisten vaihdon jälkeen lähdin verkkaamaan parin kilsan verran. Otin noin 400 metrin kovavauhtisen vedon, jonka perusteella tiesin että juoksu ei tule olemaan helppo. Takareisissä tuntui enteilevää kireyttä ja hengityskään ei tuntunut kulkevan. Heitin ylimääräiset vaatteet autoon, otin viimeiset huikat nestettä ja menin ensimmäisen lähtöryhmän sekaan karsinaan.

Tarkoitus oli juosta alkulenkki (12 km) hieman tunnustellen, ja jättää voimia takalenkin suo- osuuksille. Tämä kaunis ajatus katosi kuin kusi lumeen starttipistoolin virkaa toimittaneen lehmänkellon kalkattaessa, ja lähdin tykittämään reitin avaavaa ulkoiluväylää reikä päässä. Ensimmäinen kilometri napsahti aikaan 3:45 ja kaksi ensimmäistä poluilla vielä reilusti alle vitosen vauhtia. Kova alku tuntui kohtuullisen hankalalta, ja juoksu tasaantui vasta viiden kilometrin tietämillä. 

Takareisien kireys alkoi kasvamaan matkan edetessä, ja noin 9 kilometrin kohdalla ajattelin jättää päivän epistolan 12 kilometriin (Bodomilla voi tehdä tällaisen päätöksen ilman yleistä häpeäpaaluun joutumista). Ambitiin napsahteli kuitenkin edelleen mukavia kilometriaikoja, ja laskeskelin olevani kohtalaisesti edellisvuoden aikaani edellä. Ensimmäiseen kymppiin meni 50 minuuttia, 12 kilometrin huollossa olin aikaan 58.31. Ei muuta kuin sakkokierrokselle kulmakarvoja kasvattamaan.


Kuva: Antti Risikko

Päätin ulkoiluväylältä metsään pujahtaessani, että juoksen hyvät pätkät parasta mahdollista vauhtia ja suo- osuudet ja mäet himmaillen. Tällä saisin pidettyä takareiteni- toivottavasti- kramppaamattomina maaliin asti. Kilometriajat alkoivatkin heittelemään alle vitosesta 6:30: een asti. Ynnäilin mielessäni, että samalla vauhdinjaolla aika tulee olemaan 1:55 pinnassa. Eli alle molempien asetettujen tavoitteideni. Odottelin koko ajan, että vauhtia hidastaessani takaa alkaa tulemaan miestä ja naista oikealta ja vasemmalta ohi, mutta ilmeisesti reitti oli muillekin raskas tänään. Loppusuoralla saatiin aikaiseksi vähän kirikamppailuakin, jossa taivuin ei- niin- suurena yllätyksenä. Jalka oli aika raskas, kun maaliviiva ylittyi ajassa 1:52:47.

Kuva: Poppis Suomela


Vaikka päivä ei ollut paras mahdollinen, olen kokonaisuutena juoksuun tyytyväinen. Paransin viime vuoden aikaani melkein viisi minuuttia ja sijoitusta kokonaistaulukossa lähes 30 pykälää, vieläpä selkeästi huonona päivänä. Tiedän että kunto on hyvä, mutta palautumisaste heikko. Tämä tieto tekee henkisesti hyvää pienimuotoisen HSM- pettymyksen jälkeen.

Kilpailuna Bodom Trail on mitä mainioin. Reitti on hieno, sopivan vaihteleva ja haastava. Reitin varrella on mukavasti kannustusta ja huolto pelaa. Lämmin vesi loppuu aina suihkuista, mutta onneksi keli oli tänään kesäinen ja vilu katosi nopeasti huulta kanssakilpailijoiden kanssa heittäen. Iso kiitos järjestäjille, ensi vuonna uudestaan. 

Nyt on aika palautella ja levätä kunnolla. Ensi viikolla aloitetaan sitten uudet touhut, niistä lisää tuonnempana. Seuraava lappujuoksu lienee Tuusulanjärven maraton, jossa olisi tarkoitus testata kunto sileällä puolikkaalla.

Hyviä lenkkejä jengi!





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti