lauantai 18. kesäkuuta 2016

Treenileiri Norjassa

Lauantaita ihmiset!

Käväisin kesäkuun alkupuolella Norjassa Bödössä ottamassa tuntumaa paikalliseen polkutarjontaan ja mäkiprofiileihin. Tässä vähän tarinaa ja varsinkin kuvia reissulta. 

Polkua ja mäkeähän piisaa. Kaupungin ympärillä on huippuja silmän 
kantamattomiin, korkeimmilla paikoilla vielä kesäkuussa kunnon lumihunnut korkeimmilla kohdin. Ylhäällä on jäätiköitä, jotka eivät sula kokonaan kesälläkään. 

Vaikka Bodö sijaitsee Suomen Lapin leveyksillä, maastotyyppi poikkeaa siitä melkoisesti. Meren pinnasta lähtiessä maasto on perussekametsää, mutta varsin pian nousun myötä kasvusto käy kituliaammaksi ja puusto matalammaksi. Vaivaiskoivu- vyöhykettä kestää jonkin aikaa, minkä jälkeen puusto loppuu ja maasto muistuttaa Skotlannin nummea. Polut ovat hiekkapohjaisia ja kuluneet puolisen metriä ympäröivää maastoa alemmaksi. Huikean hienon näköistä. Ylängöillä on korkeuseroja molempaan suuntaan, ja vauhtia on vaikea pitää kurissa tällaisessa hurvitteluun yllyttävässä maastossa. Edelleen ylöspäin kavutessa pohja käy kivisemmäksi ja karummaksi, ja tuuli alkaa nappaamaan takista kuin Arkun portsari aikoinaan. Omistajan elkein. Lämpötila tippuu aika radikaalisti ylöspäin mentäessä, meillä oli lähtiessä alhaalla +15 ja korkeimmalla kohdalla (n. 800 m) nollan tuntumassa. Reppuun kannattaa pakata pipo, sormikkaat ja takki. Ja runsaasti energiaa, keli saattaa vaihtua todella nopeasti ja sään vaihtumista voi joutua odottamaan suojassa pidemmänkin aikaa. Vettä saa tankattua matkan varrella puroista ja lammista.

Vaaran kuvetta rymytessään tajuaa, miksi Norjan poika ja tyttö pärjää niin mukavasti hapenottokykyä vaativissa lajeissa kuten esimerkiksi hiihdossa. Korkeuserot ovat melkoiset ja profiilit kulkijalle tylyt. Reittiä saa suunnitella välillä todella huolella, ettei ajaudu hankalaan paikkaan verttikiimassaan.

Bodöhön pääsee Norwegianilla Oslon kautta, sopivasti välilaskun sumpliessaan perillä on kolmessa tunnissa. Bodössä on useampikin hotelli, joissa voi palautua päivän epistolasta ja suunnitella seuraavan päivän vuorenvalloitusta. Ruoka on kallista, mutta hyvää. Korkea suositus!


Velimies vaivaiskoivikossa. Puuraja oli tässä.

Taaksepäin nojaamalla olisi saanut helpot 250 m vertikaalia.

Scotland Yard




Huipulla! Asteet nollassa ja lunta tupaan vaakatasossa.
Tästä ei ollut asiaa enää korkeammalle, kylmyys kävi sietämättömäksi.  

Huipun tuntumassa oli pieniä kirkasvetisiä lampia, joissa näkyi olevan tuhdisti kalaa.
Seuraavalle reissulle kalavehkeet UD: hen.

Maisemat olivat aivan omaa luokkaansa.
  

torstai 9. kesäkuuta 2016

Strenght Beyond Strenght - maksimivoimaharjoittelun kautta vauhtia ja taloudellisuutta juoksuun

Lukumusiikkia: Harder, Better, Faster, Stronger



Kirjoitin aiemmassa blogissani lähteneeni laittamaan kroppaa likoon testimielessä Pallaksen Atleettiklubin Janne Bordin houkuttelemana. Viimeaikaisten tutkimusten mukaan maksimivoimaharjoittelulla näyttäisi olevan yllättäviäkin hyötyjä kestävyysurheilussa, ja tätä on nyt tarkoitus kokeilla käytännössä. 

Maksimivoimaharjoittelun hyöty perustuu toisaalta juoksunopeuden paranemiseen ja toisaalta voimaharjoittelun juoksun taloudellisuutta edistävään vaikutukseen. Nämä taas, kestävyysharjoitteluun yhdistettynä, parantavat suorituskykyä pitkän matkan juoksussa. 

Taloudellisuuden paranemista maksimivoimaharjoittelun myötä on tutkimuksissa selitetty sen vaikutuksella lihasten ja tukikudosten jäntevyyteen sekä askelluksen voimantuoton ohjautumiseen ja ajoitukseen. Lihasten ja tukikudosten jäntevöityminen tarkoittaa juoksuaskelluksessa parempaa elastisen energian hyödyntämistä ja pienempää voimahävikkiä. 

Voimantuoton täsmentyminen ja ajoittuminen askelsyklin varhaisempaan vaiheeseen tarkoittaa mahdollisuutta pidempään rentoutumisvaiheeseen ja tätä kautta pienempää potentiaalista energiankulutusta samalla vauhdilla juostaessa.

Kuulostaa lähes insinööripornolta, mutta käy hieman pureskeltuna järkeen.  
Lihasmassaa ei ole tarkoitus kasvattaa yhtään lisää, vaan rekrytoida olemassaolevaa lihasta tuottamaan entistä enemmän räjähtävää voimaa. 
Voima ei tule vahingossa, tietää vanha keravalainen sananlasku. Voimaa hankkiakseen täytyy tehdä lyhyitä sarjoja isoilla painoilla, ja harjoittelussa täytyy olla jatkuva progressio. Tämä tarkoittaa sarjapainojen kasvattamista heti kun toivottu määrä toistoja saadaan tehtyä (tässä tapauksessa 5x5). Ohjelma on yksijakoinen, siinä on pelkkiä perusliikkeitä ja se tehdään kahdesti viikossa. Tämä tarkoittaa todella raskasta, noin tunnin kestävää harjoitusta. Viime vuosien salitreenini on ollut tähän verrattuna C- luokan satujumppaa, joten tottumista on vaadittu sekä päältä että kropalta. 




Tätä kirjoittaessa treeniä on takana kuukausi, joten vaikutuksista juoksuun on vielä turha puhua. Sarjapainot ovat kasvaneet varsinkin maastavedossa ja kyykyssä hyvää vauhtia, joten voimapuolella muutosta on ainakin tapahtunut. Negatiivisiä vaikutuksia juoksuun ei ole ollut, juoksu kulkee normaalisti kovista voimaharjoituksista huolimatta. 

Ennen hiirilabyrinttiin hyppäämistä teimme alkutilanteen kartoituksen erilaisilla loikka- ja hyppytesteillä sekä ohjelman liikkeiden maksimien hakemisella. Tarkoitus on tehdä välitilinpäätös noin puolessa välissä kolmen kuukauden settiä, ja lopullinen testi on HCM 13.8.2016. Näistä raporttia tuonnempana.

Itse ohjelmaa en tähän tuotannollis- taloudellisista syistä laita, sitä ja sen käyttöön liittyviä asioita voi tiedustella Pallaksen Atleettiklubin Jannelta. Mistään alkemiasta tai taikuudesta ei ole kyse, vaan perusasioiden äärellä taikinoimisesta. Voimaharjoitteluun liittyviä ohjelmia ja oppaita on maailma pullollaan, itselle sopiva malli löytyy parhaiten kokeilemalla.

Hyviä treenejä!