Montane

lauantai 18. maaliskuuta 2017

Treenikuulumisia

Maaliskuu: polut alkavat hissukseen sulamaan viimeisistä jääpeitteistään ja asfaltti odottaa jo katupölyt ilmoille nostattavaa harjausoperaatiota. Ensimmäinen shortsilenkki on kulman takana.

Kirjoittelin edellisessä postauksessani tohtoroimastani treeniohjelmasta, joka on melkoinen myriadi erilaisia harjoistusperiaatteita ja koulukuntia omilla hulluilla kokeiluilla ryyditettynä. Nyt ohjelmaa on takana kuusi viikkoa, tässä pientä päivitystä tilanteeseen.

Ohjelmassa on kaksi kantavaa ajatusta: 
- kahden peräkkäisen treenin korrelaatio toisiinsa perinteisen viikkorytmin sijaan  
- treenin kumulatiivinen tarkastelu

Ensimmäinen prinsiippi tarkoittaa sitä, että selkeästi kehittäviin ja sitä kautta raskaisiin harjoituksiin mennään mahdollisimman levänneenä ja toisaalta ko harjoitusten välit on mietitty treeni kerrallaan. Palautuminen ei tarkoita lepoa, vaan kevyttä juoksua. Melkein jokaiseen viikkoon on sijoitettu yksi "panic room", päivä jolloin kevyen lenkin voi korvata totaalilevolla. Tähän mennessä en ole yhteenkään mahdollisuuteen tarttunut.

Kumulatiivinen tarkastelu tarkoittaa sitä, että olen koittanut rakentaa ohjelman "harjoituspalkit" niin, että kullakin palkilla on selkeä harjoitustaakan progeressio ja huipentuma. Huippu "tasataan" joko yhdellä lepopäivällä ja kahdella kevyen lenkin päivällä tai vaihtoehtoisesti kahdella kevyen lenkin päivällä. 

Ainakin nyt kuuden viikon jälkeen voi todeta, että kuorma on ollut aika passeli kunnolleni. Välillä treenipalkin huipentuman tienoilla on ollut havaittavissa musertavaa taisteluväsymystä, mutta sitä seuraavien kevyiden lenkkien myötä on huomannut miten treeni imeytyy mieheen kohinalla. Kuten totesin, yhtään lepopäiväoptiota en ole käyttänyt. Tämä johtuu siitä, että en ole tuntenut tarvetta lepoon ja toisaalta siitä, että juoksu maistuu oikein mukavasti. Suurin osa treeneistä on tehty aamuisin työ- ja valmennuskiireiden vuoksi, tästä huolimatta olen saanut itsestäni mukavasti irti hapokkaammissakin treeneissä. 

Tässä vielä muutama nosto vähän erikoisemmista harjoituksista:
kolmannen viikon ensimmäinen kehittävä harjoitus oli mallia 8 x 3 minuuttia anakynnyksellä, lyhyt kävelypalautus. 3 km verryttely molempaan päähän harjoitusta.



Kuluvan viikon kova treeni oli "ultrajuoksijan vedot", 2x5000 m lyhyellä kävelypalautuksella. Aikainen startti (6.00) hieman himmasi vauhtia ensimmäisessä vedossa, mutta toisen aikana taisin jo herätä ja loppuun napsahti pari alle nelosen kilsaakin. Treeninä ihan huippu, ehdottomasti jatkoon. Päihin 3 km verkkaa.


Pitkiksinä olen juossut muutaman noin 20 km pk1/ pk2- vauhtisen lenkin, kaksi aerobisen kynnyksen hujakoilla tehtyä pitkistä (24 km ja 30 km) sekä yhden aerobiselta kynnykseltä kisavauhtiin kiihtyvän 27 km lenkin.

Pitkis
Kuten todettua, juoksu maistuu todella hyvältä juuri nyt. Olen säilynyt terveenä, eikä mitään isompia vaivoja ole ollut. Hiihtoloman aikaan takareisissä tuntui muutaman päivän ajan kireyttä ja aristusta, johtuen loma- aktiviteeteistä kuten sulkapallo ja laskettelu.  

Ehdottomana lisäbuustina tällä hetkellä on uudet kengät. Hommasin Hokan Cliftonit, ja se oli menoa kertaheitolla. Tuo yllä oleva 2x5000 m oli ensimmäinen lenkki niillä, ja kenkä istahti jalkaan saman tien. Huikean mukavaa menoa, vauhdista riippumatta. Totesin jo aiemmin Hokan Speedgoatin valinnakseni Karhunkierroksen kasikymmpiselle, joten nippu kenkiä taitaa jäädä vaatehuoneeseen pölyttymään.


Smooth sailing
That´s all folks. Loppuun vielä vihje ultimaattisen inspiroivasta Ginger Runnerin dokumentista liittyen Brian Morrisonin Western States- kokemuksiin 2006 ja 2016. Kyseinen juoksu on kirkkain helmi ämpärilistallani, ja siihen tuntuu liittyvän toinen toistaan myyttisempiä tarinoita vuosien varrelta. Pelkästään sen metamorfoosi hevoskilpailusta juoksutapahtumaksi on vertaansa vailla. Jonain päivänä kirjoitan polveilevan ja ainakin itseni herkistävän raportin edesottamuksistani sadan mailin matkalla Squaw Valleystä Auburniin.

Hyviä lenkkejä ihmiset!