sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Bodom Trail 6.5.2017


Bodom Trail merkitsee minulle paitsi "juoksu- urani" pari vuotta sitten eloon ejakuloinutta tapahtumaa, myös alkavan kesän pääskystäkin varmempaa merkkiä. 

Viikkoa aikaisemmin laikka punaisena juostu Sipoonkorpi Trail oli sen verran tuoreena muistissa, että aamulla aikatavoitetta miettiessä päädyin päivän henkeen passelisti istuvaan #breaking2- paalutukseen (ajomatkalla Pirttikoskeen varmistui, että Eliud Kipchoge jäi reilut 20 sekuntia maagisen kahden tunnin alittamisesta Niken masinoimassa spektaakkelissa. Mielestäni odotetusti, koska maratonin evoluutio ei historian valossa ole vielä siinä pisteessä että aika alkaisi ykkösellä). Toki tarkistin edellisen vuoden aikani takaraivoon omaa kavalaa myyräntyötä tekemään. 

Lisäksi olin antanut itselleni mahdollisuuden jättää reissun 12 km kohdalle, jos siltä yhtään tuntuisi. Katse on tiukasti Karhunkierroksella, ja itsensä tuhkaämpärikuntoon juoksemalla ei varsinaisesti sitä ainakaan kirkasteta.

Alku meni jo totutusti kovaa kyytiä, ensimmäisten kilometrien raastaminen ja siitä selvityminen ratkaisee pitkälti loppusijoituksen Bodomilla ja puolikkaalla ylipäätään. Oma puolittainen palautumisaste nosti rumaa päätään aina välillä, mutta noin 8 kilometrin kohdalla juoksu alkoi tuntumaan vahvalta. Jopa siinä määrin, että päätin jatkaa toiselle- totutusti raskaammalle- puoliskolle. 12 kilometrin kohdalla olin minuutin verran edellisen vuoden aikaani jäljessä, mutta kuitenkin alle kahden tunnin vauhdissa.


Kuva: Karri Jalava


Takalenkin suo- osuudet olivat edellisvuosia kosteammassa kunnossa, ja ne mankeloivat maukkaasti rytmin juoksusta ja voimia jaloista. Ilokseni palauduin kuitenkin näistä suorymyistä hyvään juoksuvauhtiin aina kantavammalle alustalle päästyäni. Viitisen kilometriä ennen maalia huomasin yllättäen olevani edellisvuoden vauhdissa, ja päätin rypistää tosissani loppumatkan. Polkuosuudet menivät mukavasti, vetelät kohdat ja mäet vastavuoroisesti tikkuisemmin. Pelmahtaessani metsästä loppuluisuun kuntoradalle marginaalia edellisvuoden aikaan oli puolisentoista minuuttia, joten piiskasin ruunan etäisesti loppukiriä muistuttavaan laukkaan. Aika maalissa oli 1.52.14, ja parannusta edelliseen reittiennätykseen reilut puoli minuuttia. 

Olen loppuaikaan sangen tyytyväinen, varsinkin kun ottaa huomioon edellisen viikonlopun Sipoonkorven kolmekymppisen vaikutukset kropassa. Bodomin aikani paranee vuosi vuodelta, ja tällä tahdilla olenkin väistämättä podiumilla 64- vuotiaana. Sitä odotellessa.



Bodom on kisana mitä parhain: järjestelyt toimivat mainiosti, tunnelma on huippuhyvä ja reitti sopivan haastava. Tänä vuonna sain nauttia saunalla jopa pari minuuttia lämpimästä vedestä, kunnes se tapansa mukaan loppui. 64- vuotiaana sitä riittänee koko suihkun ajan. Ensi vuonna taas!

Nyt vielä yksi kovempi viikko ja sitten pari viikkoa himmaillen ennen Karhunkierrosta. Lumiennuste ei lupaa kovin mukavaa juoksukeliä, mutta niillä mennään mitä annetaan.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti